Misel's Vesel "Milli"
virtuaalihevonen / virtual horse
kokonimi: Misel's Vesel
sukupuoli: tamma syntynyt: 14.07.2011 ikä: 10 vuotta koulutustaso: VaB, 160cm, 130cm ex-omistaja: Meuritan VRL-13099 väri & merkit: ruunikko, piirto painotus: esteratsastus |
kutsumanimi: Milli
rotu: hollanninpuoliverinen säkäkorkeus: 163cm ikääntyy: satunnaisesti kasvattaja: Meuritan VRL-13099 omistaja: Sanni VRL-14068 rekisterinumero: VH15-012-0599 siitoskäytössä: kyllä |
LUONNE |
Misel´s Vesel eli vapaasti kääntäen "Ajatuksen leikki" tai "Iloinen ajatus" on pieni, mutta pippurinen pakkaus. Välillä hirvittää katsoa sen hurjaa menoa laitumella ja tämä rallityttö jättää kyllä muut kauas taakseen. Ihmisten kanssa kuitenkin rauhallinen ja pääpiirteittäin kiltti tamma.
Taluttaessa ei ilmene yleensä sen suurempia ongelmia, mutta tarhan portille päästyään alkaa innostus olla jo niin korkealla, että steppailee paikoillaan ja ei malttaisi odottaa hidasta taluttajaansa. Sisälle haettaessa Milliä saattaa joutua hieman maanittelemaan. Vauhdikas tamma kirmaa pää viidentenä jalkana tarhan toiselle puolelle ja takaisin ja näyttää suunnattomasti nauttivan hakijansa höynäyttämisestä. Milli ei kuitenkaan tykkää yksin jäämisestä, joten tarhakaverit kannattaa viedä sisälle ensin niin tammankin saa sitten viimein kiinni. Hoidettaessa Milli on rauhallinen, kunhan sen kiinnittää lyhyellä narulla. Tamma sietää kaiken hoitamisen ja varusteetkin menevät päälle nopeasti. Jos ensimmäistä neuvoa ei noudata, voi tulla hieman, tai ehkä vähän enemmänkin ongelmia. Ratsastaessa Milli on nopea - ratsastaja ei kerkeä edes selkään asti, kun tyttö päättää, että nyt mennään! Alku hösellysten ja pomppimisen jälkeen voidaan jo hidastaa tahtia ja kuunnella, mitä sillä selässä istujalla on oikein mielessä. Tamma osaa hienosti koulukiemuroita ja korkeammatkin esteet ovat sille helpponakki. |
HOITO |
- Huuhtele satulahuovan alunen ratsastuksen jälkeen lämpimällä vedellä
- Kisakaudella loimi ulos - Pelkää suuria vesialueita - Suojat hypätessä etu- ja takajalkoihin |
SUKUTAULU & JÄLKELÄISET
3-polvinen
I. Fine Morning
|
E. Kashire
|
synt.
17.05.2016 |
nimi
o. Spring Chiko |
omistaja
VRL-14068 |
PALKINNOT
kilpailukalenteri, voittosumma: -
PÄIVÄKIRJA
30.9.2014: Syksy on saanut pihavaahteroiden lehdet punertumaan ja ilma on alkanut viiletä.
Lähdin hakemaan Milliä tarhastaan ja kiskoin takkia tiukasti ympärilleni. Oli alkanut tuulla ja ilma muuttui hetkessä kylmäksi syysilmaksi.
Kumarruin sähköpaimenten ali ja talsin mutavelliksi tallottuun tarhaan. Viime yönä oli satanut rankasti ja tämän näki hevosista, jotka olivat polviaan myöten kurassa. Otin Quandran riimut toiseen käteen ja Millin riimut toiseen, sitten talsin Quandran luo ja pujotin riimun sen päähän. Sitten kutsuin Milliä, joka tuli luokseni tällä kertaa nätisti ja sain tamman kiinni ilman ainaista kilpajuoksua.
Talutin molemmat tammat talliin ja päästin Millin ensin karsinaansa ja vein sitten Quandran omaansa. Ada aloitti Quandran jynssäämisen ja itse sain keskittyä Milliin. Kannoin varustelaatikon tamman karsinaan ja pengoin sieltä Millin harjan, jolla aloin harjailla tammaani. Tajusin kuitenkin pian, ettei jaloissa oleva kura noin vain lähtisi ja talutinkin hämmentyneen tamman pesulle. Huuhtelin jalat Millin hamutessa pesusientä lattialta.
Kävelin hakemaan satulaa ja suitsia satulahuoneesta, kun Will astui hiukset vettä valuen talliin. ”Kaamea sää”, hän tuhahti puristaessaan paitansa reunaa kuivaksi. Will kertoi kentän olleen aivan liejua. ”Menemme maneesiin”, vastasin tähän ja kiristin Millin satulavyötä vielä reiällä.
Ohjasin tamman ulos tallista. Juoksimme tallipihan yli väistellen lätäköitä ja kun viimein pääsimme maneesiin, olimme molemmat jo aivan litimärkiä.
Yritin kuivata satulaa hihallani. Sade ropisi maneesin peltikattoon ja ääni sai Millin kuuntelemaan korvat hörössä uutta ääntä. Yritin nousta selkään, mutta tamma ei millään meinannut pysyä aloillaan. Viimein kivuttuani selkään annoin tamman vähän kävellä pitkin ohjin, kun säädin vielä jalustimia pidemmiksi. Este treenien jälkeen, kun olivat lyhyenä. Tämähän ei Millille sopinut ja se alkoikin kiihdytellä raville.
Kokosin ohjat ja tamma nosti välittömästi ravin. Milli ei meinannut millään pysyä nahoissaan. Käänsin sen pienelle voltille, jolla hidastin tamman käyntiin. Tein paljon pysähtymisiä ja nostoja sekä kaiken maailman kiemuroita, jotta saisin tamman kuulolle. Viimein Milli alkoikin ymmärtää taas asian jujun ja pääsin harjoittamaan sitä kunnolla. Harjoittelimme Helpon c raviohjelmaa, jonka Katariina oli minulle antanut. Milli ei tuntunut pitävän siitä, että radasta puuttui laukkaosuus ja tarjosikin laukkaa, joka suoralle. © Meuritan
Lähdin hakemaan Milliä tarhastaan ja kiskoin takkia tiukasti ympärilleni. Oli alkanut tuulla ja ilma muuttui hetkessä kylmäksi syysilmaksi.
Kumarruin sähköpaimenten ali ja talsin mutavelliksi tallottuun tarhaan. Viime yönä oli satanut rankasti ja tämän näki hevosista, jotka olivat polviaan myöten kurassa. Otin Quandran riimut toiseen käteen ja Millin riimut toiseen, sitten talsin Quandran luo ja pujotin riimun sen päähän. Sitten kutsuin Milliä, joka tuli luokseni tällä kertaa nätisti ja sain tamman kiinni ilman ainaista kilpajuoksua.
Talutin molemmat tammat talliin ja päästin Millin ensin karsinaansa ja vein sitten Quandran omaansa. Ada aloitti Quandran jynssäämisen ja itse sain keskittyä Milliin. Kannoin varustelaatikon tamman karsinaan ja pengoin sieltä Millin harjan, jolla aloin harjailla tammaani. Tajusin kuitenkin pian, ettei jaloissa oleva kura noin vain lähtisi ja talutinkin hämmentyneen tamman pesulle. Huuhtelin jalat Millin hamutessa pesusientä lattialta.
Kävelin hakemaan satulaa ja suitsia satulahuoneesta, kun Will astui hiukset vettä valuen talliin. ”Kaamea sää”, hän tuhahti puristaessaan paitansa reunaa kuivaksi. Will kertoi kentän olleen aivan liejua. ”Menemme maneesiin”, vastasin tähän ja kiristin Millin satulavyötä vielä reiällä.
Ohjasin tamman ulos tallista. Juoksimme tallipihan yli väistellen lätäköitä ja kun viimein pääsimme maneesiin, olimme molemmat jo aivan litimärkiä.
Yritin kuivata satulaa hihallani. Sade ropisi maneesin peltikattoon ja ääni sai Millin kuuntelemaan korvat hörössä uutta ääntä. Yritin nousta selkään, mutta tamma ei millään meinannut pysyä aloillaan. Viimein kivuttuani selkään annoin tamman vähän kävellä pitkin ohjin, kun säädin vielä jalustimia pidemmiksi. Este treenien jälkeen, kun olivat lyhyenä. Tämähän ei Millille sopinut ja se alkoikin kiihdytellä raville.
Kokosin ohjat ja tamma nosti välittömästi ravin. Milli ei meinannut millään pysyä nahoissaan. Käänsin sen pienelle voltille, jolla hidastin tamman käyntiin. Tein paljon pysähtymisiä ja nostoja sekä kaiken maailman kiemuroita, jotta saisin tamman kuulolle. Viimein Milli alkoikin ymmärtää taas asian jujun ja pääsin harjoittamaan sitä kunnolla. Harjoittelimme Helpon c raviohjelmaa, jonka Katariina oli minulle antanut. Milli ei tuntunut pitävän siitä, että radasta puuttui laukkaosuus ja tarjosikin laukkaa, joka suoralle. © Meuritan